Pages

2014-04-20

Cozy Home


Pictures from my parents cozy home.

Tällä kertaa hieman erilaisia kuvia, kuin mihin tässä blogissa on totuttu. Olemme viettäneet pääsiäistä kotikaupungissani Joensuussa. Innostuin minulle rakkaassa ympäristössä napsimaan muutamia otoksia vanhempieni kotoa.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2014-04-15

Damian McGilliguddy


Famous fashion and glamour photographer Damian McGillicuddy visited Finland last weekend. Indiedays, a Finnish blogportal, hosted Inspiration Day event where Olympus held workshop starred by Damian.  

Englantilaisen Damian McGilliguddyn vauhdikasta luentoa seuratessa on hankala uskoa, että miehen ura valokuvaajana on saanut alkunsa nimenomaan hänen ujoutensa ja epävarmuutensa ansiosta. Opiskellessaan taidekoulussa Damian koki sosiaaliset tilanteet epämiellyttävinä. Damian tahtoi pysytellä sivussa huomiosta, hän piiloutui koulun pimiöihin ja upposi valokuvaukseen. Pian muutamat bändit pyysivät, että Damian ryhtyisi kuvaamaan heitä. Tämä sai myös tytöt kiinnostumaan nuoresta valokuvaajasta joka otti heistä imartelevia kuvia. Nopeasti epävarmasta valokuvaajapojasta alkoi tulla suosittu. Nykyisin Damian McGillicuddy on menestynyt ja maailmankuulu valokuvaaja, joka tunnetaan lempinimellä "Big Dog". Tähän mennessä mies on kerännyt jo 673 kansainvälistä palkintoa valokuvillaan.

Sain joitain viikkoja sitten kutsun blogiportaali Indiedaysin järjestämään Inspiration Day blogitapahtumaan. Päätin mielenkiinnosta lähteä käymään tilaisuudessa, josta eniten odotin juuri Damianin luentoa. Hän olikin todellinen showmies, jonka esitystä seuratessa kuuntelijakin melkein hengästyi eikä keskittyminen päässyt hetkeksikään herpaantumaan. Yleisökään ei säästynyt miehen ilkikurisilta sanoilta. Vitsin aiheeksi nousi perinteisten Canon ja Nikon järjestelmäkameroiden käyttäjät, siinä missä raskaana olevan naisen tulevan lapsen nimikin. Kukaan tuskin pahoitti mieltään, sillä vastapainoksi Damian pursui itseironiaa tehden välillä hullunkurisia poseerauksia ja arvostellen omaa ulkonäköään. Koska suurinosa kuulijoista oli muotibloggaajia harjoiteltiin luennolla käytännön esimerkkien avulla muotikuvien ottamista heikossa valaistuksessa. Suomessahan ei talviseen aikaan valoa useinkaan ole riittävästi, joka tekee kuvaamisesta vaikeaa. Luennon järjesti Olympus, jonka valokuvaajana sekä kouluttajana Damian toimii Britanniassa. Damian näytti esimerkkien avulla kuinka eri tavoin sijoiteltujen salamoiden avulla saadaan luotua muotikuviin sopiva valaistus. Minulle eri salamoiden käyttö on edelleen aikamoista hepreaa, mutta kiinnostuneena seurasin valokuvaajan työskentelyä. Tuttua kauraa sen sijaan oli Damianin demostraatio objektiivin polttovälin vaikutuksesta mallin kasvojen muotoon valokuvassa. Kasvomuotokuvat kuuluu ehdottomasti kuvata vähintään 85mm polttovälillä, jolloin mallin kasvojen mittasuhteet eivät vääristy. Laajalla kuvakulmalla kuvaaminen tuskin mairittelee kauneimmankaan mallin kasvonpiirteitä. Lopuksi näimme tunnin aikana kuvatut otokset ja kuinka lopullinen kuva rakentui kolmen eri salaman avulla. Olisin toivonut, että luentoon olisi ollut varattuna hieman pidempi aika, sillä minua olisi kiinnostanut nähdä myös kuinka Damian olisi käsitellyt kuvan valmiiksi.

Damian käytti luennolla apunaan kokenutta ammattimallia. Tämä teki kuvaajan työn helpoksi, sillä hänen ei tarvinnut ohjata mallia oikeastaan muuten kuin korjaamalla naisen katseen suuntaa. Minusta olisi ollut myös mielenkiintoista nähdä kuinka hän olisi ohjannut ehkä kokemattomampaa mallia saadakseen kuvattavan parhaat puolet esille. Tunnissa ei kuitenkaan ehdi käydä läpi kuin pienen pisaran valokuvauksen valtamerestä ja Damian käytti tuon tunnin todella tehokkaasti.

Jäin itse miettimään sitä, että olisi mielenkiintoista päästä näkemään eri valokuvaajien tapoja työskennellä. Damian on menestynyt muoti- ja glamour kuvillaan joita hän tekee, mutta jokaisella kuvaajalla on varmasti hieman eri tapa nähdä ja työskennellä. Olen kuluneena talvena pohtinut hyvinkin paljon valokuvausta ja siihen liittyviä ilmiötä, sekä itse valokuvia. Olen tutustunut monien eri kuvaajien töihin ja samalla alkanut katsoa kuvia ehkä kriittisemmin kuin koskaan aiemmin. Jos näen kuvan josta pidän, yritän miettiä mitkä asiat tekevät kuvasta sellaisen, että pidän siitä. Samalla myös jään katsomaan pidemmäksi aikaa kuvia joista en pidä ja yritän löytää syyt miksi kuva ei miellytä minua. Tästä seurauksena olen viimeaikoina ollut oman valokuvaukseni kanssa jopa jonkinlaisessa kriisissä. Olen kuvannut paljon, mutta yhtä paljon olen ollut tyytymätön ottamiini kuviin. Tavallaan tuntuu, että kuvaaminen muuttuu sen vaikeammaksi, mitä enemmän sitä alkaa ymmärtämään. Kaikki oppiminen tapahtuu sykleissä. Välillä on otettava hieman takapakkia, jotta pääsee taas askeleen eteenpäin. Olen monesti sanonut, että tärkeintä on valokuvaamisesta nauttiminen ja kuvatessa koetut hetket. Niin se on edelleenkin, mutta haluan myös samalla kehittyä harrastuksessani ja saada entistä parempia kuvia. Pieni itsekriittisyys ja oman tekemisen tutkailu voi auttaa kehittymään. Satuin hiljattain lukemaan artikkelin Magnum kuvatoimiston valokuvaaja Richard Kalvarista, jossa hän kertoi katuvalokuvauksesta. Richard kertoo kuinka hänen yli 40 vuotta jatkuneen uransa ajalta kertyi vain 89 valokuvanäyttelyyn päätynyttä otosta, jotka tulivat esille vuonna 2007 Pariisissa. Kalvar sanookin, että täytyy ottaa valtava määrä surkeita kuvia saadakseen muutama hyvä. Oli huojentavaa huomata, että myös arvostettu kuvaaja joutuu etsimään huippuotoksensa lukemattomien keskinkertaisten kuvien joukosta.

Valokuvauksen harrastajia hemmotellaan tänä keväänä Yle Teeman ohjelmilla. Esimerkkinä sarja Magnum - tarina valokuvan takana, sekä jo menneet dokumentit Vivian Maierin salaisuus ja Cartier - Bresson, valokuvan uudistaja. Ohjelmat  löytyvät myös Yle Areenasta mikäli television esitysajat ovat menneet ohi.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2014-04-06

Black & White


I took these black and white pictures from Vermo racetrack. My camera gear was Fujifilm X-T1 and 55-200mm lens.

Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi muokannut kuviani mustavalkeiksi. Itseasiassa en ole koskaan ennen julkaissut hevoskilpailukuviani mustavalkeina. Pidin näiden Vermossa ottamieni kuvien värimaailmasta ja aluksi latasinkin kuvat värillisinä blogiin. Innostuin kuitenkin kokeilemaan miltä kuvat näyttäisivät mustavalkeina ja pidin lopputuloksesta.

Kuvasin raveissa Fujin X-T1 kameralla ja 55-200mm objektiivilla. Luulen, että kyseinen kamera kiinnostaa monia ja tarkoituksenani on ollut kirjoitella kokemuksiani sen käytöstä. Olen kuvannut X-T1:llä nyt kuukauden päivät, mutta jostain syystä minulla on mennyt nyt hirmuisen kauan päästä sinuiksi kameran kanssa. Vaikka kamera onkin ominaisuuksiltaan niin monella tapaa parempi kuin minun entinen X-E1, niin en ole ihastunut siihen samoin kuin vanhaan kameraani. Nopeita hevosia kuvatessa kameran etsin toimi viiveettä ja tarkentaminen oli jo siitäkin syystä paljon helpompaa. Sarjakuvaus on myös todella nopea, mutta sen käyttöä tarvitsee harjoitella vielä, jotta oikein tarkentuneiden ja rajattujen otosten määrä kasvaa. Tosin minun tapaani kuvata sopii ehkä paremmin yksittäisten otosten napsiminen kuin sarjakuvaus. On myös mainittava, että kuvasin raveissa 1147 otosta samalla akulla. Kuulostaa uskomattomalta, mutta se on totta. Valmistajan lupaa akun kestoksi 350 kuvaa. Normaalisti kuvaan raveissa n. 200-300 ruutua, mutta testaillessani sarjakuvausta olikin kuvia tallentunut melkoinen määrä. Ällistyin itsekin täysin kun siirsin kuvat koneelle ja huomasin kuvamäärän. Todennäköisesti kuvaaminen sarjana on vaikuttanut akun kestoon. Kuvanvakaaja oli pois päältä ja sammutin kameran aina kun pidin kuvaamisesta tauon. Kameran tarkennusnopeus on ottanut aimoharppauksen edeltäjiinsä, muttei se silti ole mielestäni vielä aivan perinteisten peilijärkkäreiden tasolla. Ei ole silti mitään estettä, etteikö kameralla saisi onnistuneesti kuvattua urheilua.

COPYRIGHT © Maarit Helena