2014-07-20

Summer Weekend


Vietin edellisviikonlopun Joensuussa, jossa oli aurinkoinen ja lämmin sää. Sain nautiskella auringosta ja ulkoilusta, sekä leikkiä Roope hauvelin kanssa, joka on kasvanut jo hurjaa vauhtia. Aina kun vierailen tuolla tutuilla kotikonnuilla tykkään kuvata todella paljon. Viime viikonloppuna mukanani oli X-E1 ja Fujin edullisin kittizoomi 16-50mm. Mielenkiinnolla kuvailin hiljattain hankkimallani objektiivilla, joka tosiaan tulee Fujin edullisempien kameramallien mukana kittilinssinä. Minähän olen ihan hurahtanut Fujiin ja täytyy sanoa, että eipä ole yhtään pöllömpi kamerakalusto tuo Fujin vanha runko halpislinssin kanssa. En siis joudu harmittelemaan, että vaihdoin uuden X-T1:sen takaisin minulle tutuksi tulleeseen X-E1:n. Kesällä luonnosta on mahdollista löytää mitä upeimpia värejä ja niitä yritin näihin kuviin tallentaa parhaani mukaan kera kesäisen tunnelman.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2014-07-09

Fuji X-T1


Joku ehkä muistaakin aiemmat lupaukseni kirjoitella maaliskuussa hankkimastani Fujifilm X-T1 kamerasta. Kamerapostaus on jäänyt tekemättä, joten nyt haluan kirjoitella oman tarinani Fuji X-T1:sen kanssa. Lukemalla aiemman Fuji X-E1 postaukseni pääsee tutustumaan perusteellisemmin siihen, miksi päädyin alun perin kuvaamaan Fujilla.
 
Viime talvena Fujifilm julkisti aivan uuden X-sarjan kameran nimeltään Fujifilm X-T1. Tämä Fujin ensimmäinen sääsuojattu kamera herätti kiinnostukseni. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin vaihtaa edellisen Fujifilm X-E1 kamerani uutukaiseen. Niimpä riensin eräänä maaliskuisena päivänä kamerakauppaan. Mukaani lähti uusi X-T1 ja haikeana annoin vanhan kamerani pois vaihdossa. Odottelin sopivan aurinkoista päivää ensimmäistä kuvausretkeä varten ja lopulta pääsin toden teolla kuvaamaan uudella kamerallani. Kuvaaminen tuntui vaivattomalta ja sain iloksi todeta hankkineeni hienon kameran.

Fujin aiempiin malleihin verrattuna X-T1:ssä on sääsuojauksen lisäksi uutta muun muassa, WiFi, markkinoiden edistyksellisin sähköinen etsin, kääntyvä näyttö, nopea sarjakuvaus ja mahdollisuus käyttää uusia UHS-II muistikortteja. Kameran muotoilu on myös täysin uudenlainen. Etsin on vaihtanut paikkaa vasemmasta ylänurkasta keskelle perinteisten järjestelmäkameroiden tapaan ja olemus on muutenkin muhkea verrattuna X-E -sarjan kameroihin. Kameran päällä oikealla ovat tutut säätimet valotuksen korjailua ja suljinajan valintaa varten. Uutta sen sijaan on vasemmalla puolella oleva ISO-herkkyyden säädin. Aiemmissa malleissa näytön vasemmalla laidalla olevat painikkeet ovat myös jääneet pois ja näyttö on entistä suurempi. Suuren osan kameran painikkeista saa ohjelmoitua toimimaan oman mieltymyksen mukaan. Kamerassa ei ole kiinteää salamaa, mutta paketissa tulee mukana pieni ulkoinen salama. Aiemmissa Fujin rungoissa muistikortti on sijainnut akun rinnalla kameran pohjassa, mutta nyt muistikortille on oma lokero kameran sivulla. Akun kestoksi luvataan 350 otosta, joten vara-akku on hyvä olla aina mukana. Akku kestää kuvaustavasta riippuen minusta käytännössä ehkä luvattua paremmin. Kädessä kamera tuntuu laadukkaalta ja lujalta.

Kamera on suunnattu ammattilaisia ja vakavampia harrastajia silmälläpitäen. Näin ollen valmiita aiheohjelmia ei kamerasta löydy vaan kuvaajan olisi hyvä itse osata asettaa kameran säädöt erilaisia kuvaustilanteita varten. Kuvaamisen helppoutta ja hauskuutta lisää kuitenkin esimerkiksi vanhemmistakin Fujin kameroista tuttu pyyhkäisypanoraama. Panoraaman kuvaaminen tapahtuu niin, että kuvaaja kääntää kameraa tasaisesti oikealle samalla kun kamera ottaa sarjan kuvia. Kamera yhdistää kuvat valmiiksi panoraamaksi. Pyyhkäisypanoraama toimii hienosti ja kuvaaminen on helppoa viiveettömän etsimen avulla. JPEG- kuvaajalle löytyvät filmisimulaatiot kuten Provia, Velvia ja Astia, joiden avulla kuvat saavat vanhoista Fujin filmeistä tutun sävymaailman. Fujilla aiemmin kuvanneen on helppo oppia käyttämään X-T1:stä. Käyttö on sujuvaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja kamera vastaa pyyntöihin viiveettömästi. Etsin on lupausten mukaan juuri niin hyvä, etten osaisi parempaa toivoa. Etsinkuva on kirkas ja suorastaan valtavan kokoinen. Liikkuvan kohteen kuvaaminen onnistuu hyvin, sillä etsin seuraa viiveettömästi kohdetta. Miinuksena pidän vain etsimen sijaintia, sillä kamera asettuisi paremmin kasvoille, jos etsin sijaitsisi kameran vasemmassa ylänurkassa.

Käsintarkentaminen on X-T1:n kanssa mutkatonta. Apuna voi käyttää vaikkapa digitaalista leikkokuvaa tai focus peakingia. Focus peakingin avulla tarkennettuna olevan alueen ääriviivat erottuvat valittuna olevalla kontrastivärillä, joista vaihtoehtoina ovat sininen, punainen ja valkoinen. Kamerassa on 16,3 megapikselin APS-C koon X-Trans II kenno. Minusta kroppikenno on aivan riittävä tähän Fujin pieneen järjestelmään, sillä näin objektiivit säilyvät vielä järkevän kokoisina. Säätimet eivät pyörähtele niin helposti vahingossa kuin vaikka X-E1:sessä, joka on hyvä asia. Takaseinän nelisuuntainen valitsin on hieman hankala käyttää, koska painikkeet ovat jokseenkin tunnottomat ja matalat. Tarkennuspisteen siirtäminen varsinkin hansikkaat kädessä ei onnistu oikeastaan kuin nostamalla kamera pois kasvoilta. Hankalaa on myös ISO-herkkyyden muuttaminen säätimessä olevan lukituksen vuoksi. Herkkyyttä ei onneksi jatkuvasti tarvitsekaan muuttaa ja useimmiten tyydyn itse jättämään herkkyyden automaatille. Herkkyyden säätöä varten joutuu irroittamaan vasemman käden objektiivin alta ja etenkin painavan objektiivin kanssa säätimen käyttö on kömpelöä. Kameran suorityskykyyn ja kuvanlaatuun olen ollut äärimmäisen tyytyväinen, mutta minua henkilökohtaisesti miellyttää enemmän Fujin aiempien kameroiden muotoilu, ja sitä kautta niiden käyttömukavuus ja osaltaan myös ergonomia. Ergonomiasta puheenollen X-T1:n pullea käsikahva tekee kamerasta miellyttävän kantaa. Kamera tuntuu tasapainoiselta käsitellä myös hieman isompien objektiivien kanssa.

Olen ehtinyt kuluneen neljän kuukauden aikana kuvata monenlaisia eri kohteita kameralla. Edelliseen X-E1 kameraani verrattuna kuvaaminen on paljon jouhevampaa. Vaiheentunnistukseen perustuva tarkennus käyttäytyy hieman eritavoin kuin kontrastiin perustuva, joka vaati minulta alkuun pientä totuttelua. Tarkennus on nopeampi, mutta kuvaajan on silti tehtävä työnsä. Vaikka tarkennus onkin edistynyt, niin minun käytössäni oikein tarkentuneiden otosten määrä ei juuri poikkea siitä, mitä se oli edellisen kamerani kanssa. X-E1:llä kuvasin harkitummin, minkä ansiosta kuvat liikkuvistakin kohteista olivat useimmiten oikein tarkentuneita. X-T1:sen tarkennus on sen verran nopeampi, että se antaa mahdollisuuden kuvata hieman huolettomammin, joka taas osaltaan on syynä siihen, että joukkoon mahtuu joitain väärin tarkentuneita kuvia. Olen edelleen sitä mieltä, ettei ammatikseen urheilua tai villieläimiä kuvaavan kannata vaihtaa peilijärjestelmäänsä vielä toistaiseksi Fujiin, mutta muille X-T1:sen tarkennusnopeuden luulisi riittävän mainiosti.
 
Annettuani vaihdossa pois vanhan X-E1 kamerani, jäin jälkeenpäin vielä miettimään oliko ratkaisu oikea. Uusi kamera täytti odotukseni, mutta palasin silti ajoittain ikävöimään X-E1:stä. Minusta tuntui, että olisin pystynyt ottamaan samat kuvat myös vanhalla kamerallani, jonka muotoilusta ja keveydestä pidin paljon enemmän. Juhannuksena päätin laittaa koko Fujin kalustoni myyntiin ja katsoa mitä siitä seuraisi. Vähän ajan päästä X-T1 löysi uuden kodin, samoin kuin 55-200mm tele-zoomi. Samaan aikaan kuitenkin itse törmäsin vähän käytettyyn X-E1:een, jonka lopulta sain ostettua varsin sopuisaan hintaan. Kuvaamista X-E1:llä voisi verrata filmikameralla kuvaamiseen, kun taas tehokkaalla X-T1:llä tuntuma on enemmän nykyisten peilijärjestelmäkameroiden kaltainen. X-T1 on todella loistava kamera, mutta se ei vain tuntunut sopivan minulle.

Lähes kaikki blogissani kevään aikana näkyneet kuvat ovat otettu X-T1:sellä. Postauksen lopussa sijaitsevan Fujifilm X-T1 tunnisteen alta löytyvät kaikki aiheeseen liittyvät kirjoitukset ja valokuvat. Tässä postauksessa on kuvituksena X-T1:llä juhannuksen aikaan Itä-Suomessa napsimani otokset. Samalla nämä ovat ehkäpä omat suosikkikuvani kuluneelta kesältä. Sää oli juhannuksena kolea, mutta samalla myös kauniin kuulas.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2014-06-26

Sweet Puppy


Here is our new family member Roope. Roope is ten weeks old Labrador Retriever boy. This time I made post-processing using Exposure 6 software from Alien Skin.

Pääsin juhannuksena tutustumaan meidän perheen tuoreimpaan jäseneen, pienen pieneen Roopeen. Tarkemmin sanottuna Roope asustelee vanhempieni luona, mutta samaa perhettähän me ollaan, vaikka erillään asutaankin. Roope on kymmenen viikkoa vanha ruskea Labradorinnoutaja. Roopen kaverina on vanha Collie rouva Bella, joka onkin oikein hyvä kasvattaja pienelle pojalle. Aiemmin vanhempieni taloa vahti siis Bella ja Berninpaimenkoira Venni. Viime pääsiäistä vietettiin kuitenkin surullisissa merkeissä, koska rakas Venni nukkui silloin pois. Meidän perheessä on ollut aina koiria ja niinpä Bella sai uuden ystävän Roopesta. Minun lapsuudessani meillä on ollutkin pari Labradorinnoutajaa, joten rotu on jo entuudestaan tuttu. 

Roope oli ehtinyt kotiutua vanhempieni luokse parin viikon ajan ennen minun vierailuani. Ennen juhannusta sain vanhemmiltani päivittäin Whatsapp viesteissä kuvia Roopesta ja pääsin sillä tavoin seuraamaan pojan arkea. Oli ihana päästä lopulta tutustumaan Roopeen juhannuksena. Se on hirmuisen järkevän ja reippaan oloinen pikkupoika, ja samalla se on minusta maailman suloisin otus. Kotiutuminen on myös sujunut hyvin. Bella ja Roope nukkuvat aina öisin selät vastakkain. Nyt odottelenkin jo malttamattomana, milloin pääsisin taas seuraavan kerran näkemään Roopea.

Näiden Roopen kuvien kanssa kokeilin jotain uutta kuvankäsittelyssä. Olen aina ollut haluton muokkaamaan kuviani kovin runsaasti. Muistan tämän blogin alkuajoilta, kuinka en oikein uskaltanut koskea ollenkaan kuviini. Vähitellen olen harjoitellut etenkin Lightroomin käyttöä ja nykyisin kuljetankin kaikki kuvani Lightroomin läpi ennen niiden siirtämistä blogiin. Uusiessani tätä blogia viime talvena muokkasin myös samalla blogin vanhempia kuvia vastaamaan paremmin nykyisiä mieltymyksiäni. Viimeakoina on noussut suorastaan buumiksi käsitellä kuvat näyttämään siltä kuin ne olisivat vanhalla filmikameralla kuvattu. Pyöriteltyäni ajatusta mielessäni päätin itsekin lähteä selvittämään mistä on kyse. Päädyin lataamaan koneelle kokeiluversion Alien Skin Exposure 6 ohjelmasta, jonka avulla nämä kuvat sitten käsittelin.

Tällä hetkellä varmaan suosituimpia ovat VSCO Filmin ohjelmistot joiden avulla saadaan jäljiteltyä erilaisten filmien jälkeä nykyaikaisiin digikuviin. Ikuisena vastarannan kiiskenä en ole itse halunnut ottaa käyttöön VSCO:n ohjelmia. Pidänkin ongelmana sitä, että katsellessa kuvia netistä on helppo huomata kuvat, joiden käsittelyssä on ollut apuna VSCO film. Silloin eri valokuvaajien kuvista alkaa puuttua se oma leima, josta kuvaajan tunnistaisi, varsinkin kun oppia otetaan usein vielä selaamalla muiden kuvaajien kuvia netistä ja samalla myös kopioidaan toisten kuvaajien tyyliä kuvata. Valokuvauksessa ja kuvankäsittelyssä kulkee aivan samalla tavalla erilaisia trendejä kuten pukeutumisessa, sisustamisessa tai vaikkapa auton korimalleissa. Pidän ehdottomasti siitä miltä vanhat filmikuvat näyttävät. Tuntuu silti hullulta, että miksi ostaa parhain, nykyaikaisin ja ehkä kallein kamerakalusto jos kuvat lopulta käsittelee muistuttamaan filmikuvia. Miksei silloin kuvaisi filmille, jolloin saisi ihan aitoja filmikuvia? Filmille kuvaaminen on nykyisin kuitenkin kallista ja harva haluaa tehdä kotiinsa pimiötä. On helppoa kuvata muistikortille. Epäonnistuneita kuvia ei tarvitse pelätä, ne voi surutta poistaa jälkikäteen ja kuvien käsittely onnistuu omin käsin kotona tietokoneella.

Törmäsin netissä Alien Skin Exposure 6 kuvankäsittelyohjelmaan. Nimi oli tuttu jo entuudestaan, mutta itse tuotteesta en tiennyt juuri mitään. Nopealla googlettamisella selvisi, että Exposuren avulla pystyy muokkaamaan paremmin ohjelman valmiita presettejä kuin käyttämällä vaikkapa VSCO:n ohjelmia. Huomasin myös, että Alien Skin tarjosi 15 päivän mittaista kokeiluversiota uudesta Exposure 6 ohjelmasta. Latasin ohjelman koneelle. Ensimmänen ajatukseni oli, ettei ohjelmasta ehkä olisi minulle juurikaan iloa. Harjoiteltuani ohjelman käyttöä yhden illan ajan, aloin jo hieman tykästyä siihen. Niinpä nämä Roopen kuvat saivan uuden ulkonäön. Nyt minulla on vielä reilu viikko aikaa tutustua ohjelmaan ja miettiä haluanko ottaa sen pysyvästi avuksi kuvankäsittelyyni. Luulen, että erityisesti potrettejen kanssa Exposuren avulla saisi mukavan lookin kuviin. Täytyy kokeilla ohjelman käyttöä mahdollisimman eri tyyppisten kuvien kanssa ja katsoa saanko kuviin haluamani ulkonäön. Mitäs mieltä olette näistä Roopen kuvista?

COPYRIGHT © Maarit Helena