Fotobloggeri

18 toukokuuta 2013

Kukat kirsikan

Viime viikolla puhkesivat kirsikkapuut täällä Etelä-Suomessa kukkaan. En edes tiennyt, että kotini lähellä olisi kisikkapuita, mutta yllätys oli iloinen, kun eräänä päivänä kotiin ajaessani näin kauniit vaaleanpunaiset kukinnot. Kukkia piti tietysti lähteä heti ihailemaan ja kuvailemaan. Kuvailin kukkasia aurinkoisessa illassa lähemmäs puolisentoista tuntia, mutta kyllä kukista oli kovin moni muukin hullaantunut. Jos joskus asun omakotitalossa niin haluaisimpa omaankin pihaani noin kauniin puun. Kukinto ei tosin kestä kovin kauaa, mutta on se hempeissä sävyissään sitäkin näyttävämpi. Kyllä ne ovat kauniita, nuo kukat kirsikan!

11 toukokuuta 2013

Elliott Erwitt ja koirat

Tarkoituksenani oli tehdä postaus muutamista kaikkien aikojen merkittävimmistä valokuvaajista kertoen heidän töistään ja tavastaan kuvata, mutta miten sitten kävikään? Menneisiin vuosikymmeniin on mahtunut monia valokuvaajia joiden kuvat ovat jääneet elämään valokuvauksen historiaan. Eri kuvaajilla on kuitenkin ollut hyvin erilaisia tapoja kuvata ja tehdä työtä, joka johtaa tietenkin erinäköiseen lopputulokseen. On olemassa monta tapaa valokuvata ja nähdä asioita, mutta ei ole olemassa vain yhtä oikeata tapaa. Kun löytää oman tapansa kuvata ja opettele tekemään sen hyvin, voi saada aikaan hienoja kuvia. Pohtiessani sitä millaisia kuvaajia toisin esille, listani alkoi Henri Cartier-Bressonista ja Ansel Adamsista; kuvaajista jotka jokainen valokuvaukseen enemmän vihkiytynyt henkilö tunnistaa heti. Pohdiskeltuani mielessä postauksen aihiota ja valokuvaajia, nousi ajatuksissani esille kerta toisensa jälkeen yksi kuvaaja, jonka otokset ovat tehneet minuun ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen. Näin ollen päätinkin tehdä postauksen, jossa toisin esille vain yhden minua eniten innoittaneen valokuvaajan.

Olen ollut viime vuosina laiska lukemaan kirjoja, mutta lehtiä luen kyllä päivittäin. On kuitenkin yksi kirja jonka olen kuluneen vuoden aikana avannut useampaan otteeseen ja uppoutunut sen pariin pitkiksikin ajoiksi. Kirja on Elliott Erwittin Dog Dogs. Kirjassa on 512 sivua, joista tekstiä on vain muutaman sivun verran ja loput sivut täyttyvätkin valokuvista. Kuvissa esiintyy 820 koiraa, jotka Erwitt on ikuistanut yli viiden vuosikymmenen ajalta.

Elliott Erwitt syntyi venäläiseen siirtolaisperheeseen Ranskassa vuonna 1928. Perhe muutti Erwittin nuoruusvuosina Yhdysvaltoihin jossa hän aloitti opiskelemaan valokuvausta ja elokuvantekoa. 1950-luvulla Erwitt palveli Yhdysvaltain armeijassa valokuvaajan apulaisena Saksassa ja Ranskassa. Palveluksen jälkeen hän tutustui merkittäviin valokuvaajiin kuten Robert Capa, Edward Steichen ja Roy Stryker, jotka kiinnostuivat Erwittin valokuvista. Robert Capa oli yksi Magnum Photos kuvatoimiston perustajista ja hän kutsui Erwittin Magnumin jäseneksi vuonna 1953. Liittyminen Magnumiin mahdollisti Erwittille erilaisten valokuvausprojektien tekemisen ympäri maailman. Erwitt toimi myös kolmen virkakauden ajan Magnumin johtajana vuodesta 1969 alkaen ja hän on ollut aktiivisesti mukana kuvatoimiston toiminnassa läpi vuosien. Erwittin kuvat ovat olleet esillä lukemattomissa mainoksissa ja julkaisuissa vuosikymmenien ajan, mutta sen lisäksi hän on myös tuottanut videona muutaman dokumentin sekä televisio-ohjelmia. Asiakkailleen tehdyn työn ohella Erwitt on omistanut vapaa-aikansa kirjojen ja valokuvanäyttelyiden luomiseen hänen omista töistään.

Erwittin rakkaus koiriin syntyi jo nuorella iällä hänen kasvaessaan New Yorkissa. Erwitt adoptoi vanhan penikkatautia sairastavan kulkukoiran nimeltä Terry, jonka ystävällisyys ja älykkyys teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Tehtyään pitkän uran valokuvaajana Erwitt alkoi käydä läpi tuotantoaan retrospektiiviä varten. Samalla Erwitt huomasi yllätyksekseen, kuinka valtavan määrän koiria hän oli vuosien varrella kuvannut. Omien sanojensa mukaan Erwitt ei ole koskaan tietoisesti pyrkinyt kuvaamaan juuri koiria, vaan kuvat ovat tulleet kuin sattumalta. Näin sai alkunsa kirja, joka kantaa nyt nimeä Dog Dogs. Elliott Erwittin kuvat ovat usein humoristisia ja niissä on oivallettu tilanteita nokkelasti. Kuvat ovat myös kauniita ja ne tuntuvat pitävän sisällään jonkin tarinan. Ehkä valokuvat peilaavatkin aina jollain tapaa kuvaajaansa. Oman kirjani tilasin Amazonista ja hintaa sille jäi muistaakseni alle kaksikymmentä euroa. Voin suositella tätä kirjaa kaikille koirien ja valokuvauksen ystäville, sillä se pitää sisällään monta sykähdyttävää valokuvaa.

Meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja kiinnostuksen kohteemme. Siinä missä yksi pitää suklaajäätelöstä, tykkää toinen mansikasta ja kolmas ei syö jäätelöä laisinkaan (minulle kyllä maistuu mikä tahansa jäätelö). Makuja on monia, ja hyvä niin, sillä erilaisuushan on rikkautta. Sama pätee myös valokuviin ja valokuvaukseen. Minä pidän kuvista, jotka ovat autenttisia. En välitä liioin silotelluista ja käsitellyistä valokuvista jotka näyttävät kuin tietokoneella tehdyiltä. Sen sijaan esimerkiksi vanhat filmikameralla otetut mustavalkoiset kuvat taas ihastuttavat minua lähes poikkeuksetta. Muiden valokuvaajien kuvia katselemalla voi löytää innoitusta omaankin harrastukseen, mutta täytyy muistaa, että tärkeintä on löytää oma tyyli kuvaamiseen. Jos onkii liikaa vaikutteita muiden valokuvista, ei ehkä koskaan onnistu tuottamaan juuri itsensä näköisiä valokuvia.

Olemme silloin tällöin käyneet hyvän ystäväni kanssa yhdessä kuvailemassa ja onkin ollut hauska huomata jälkikäteen kuinka erilaisia kuvia olemme retkiltä saaneet. Havainnoimme erilaisia asioita ja päätämme kuvata kohteet aivan erilaisin rajauksin ja erilaisista kuvakulmista. On myös opettavaista nähdä kuinka toinen on valinnoillaan onnistunut saamaan jostain kohteesta onnistuneen kuvan, vaikka olen itse siinä epäonnistunut. Joskus molemmat ovat saaneet hyvän kuvan samasta kohteesta, mutta silti aivan erilaisen.

02 toukokuuta 2013

Finlandia-Ajo 2013

Finlandia-ajo on Suomen suuripalkintoisin ravikilpailu ja se on kuulunut jo yli kolmekymmentä vuotta Vermon raviradan vuosittaiseen kilpailukalenteriin. Tapahtuma kerää Euroopan nopeimpia hevosia tavoittelemaan ykköspalkintoa ja tänä vuonna ajot käytiin lauantaina 27.4, jonka varasin itsekin kalenteristani kilpailuiden seuraamiseen. Viimeksi käytyäni Vermossa talven pakkasilla vannoin, että seuraavan kerran menen paikalle vasta sulan maan aikana. Siitä huolimatta vietettyäni koko päivän radan reunalla olivat jalat kotiin lähtiessä tälläkin kertaa aivan umpijäässä. Varpaiden palelu ei kuitenkaan jarruttanut kuvaamista ja päivän mittaan tulikin napsittua noin viisisataa ruutua. Päivän päälähtö oli itse Finlandia-ajo jonka ykkönen kuittasi voitostaan 110 000 euroa. Muhkean potin vei tällä kertaa Italiasta Suomeen saapunut Nesta Effe ja toiseksi kiri hienosti Suomen Brad de Veluwe. Päivän aikana nähtiin useita iloisia voittajia ja varsinkin päälähdön voittaja Nesta Effen taustajoukot ottivat menestyksestään kaiken ilon irti. Raveissa on muutenkin aina innostunut tunnelma ja yleisö elää tapahtumissa mukana.

Kamera toimi hyvin koko päivän eikä akkukaan ilmoitellut loppumisen merkkejä kuvien runsaasta määrästä huolimatta. Nyt kun kameralla on tullut kuvailtua muutama kuukausi on sen käyttö tullut tutuksi ja koinkin yllätyksen siinä, kuinka suuri osa päivän kuvista oli onnistuneita. Peilijärjestelmään verrattuna hitaammasta tarkennuksesta huolimatta väärin tarkentuneiden otosten määrä oli aivan marginaalinen ja minulla olikin vaikeuksia päättää mitä kuvia valitsen tänne esille. Kittizoomi tuntuu ehkä hieman lyhyeltä kilpailuiden kuvaamiseen, mutta Fujilta on tulossa piakkoin kauppoihin 55-200mm zoomi. Aidan takaa kuvaaminenhan on muutenkin haastavaa, sillä ravirata on iso ja usein tuntuu, että olen asettunut aivan väärään paikkaan missä pitäisi olla, jotta saisi napattua hyvän kuvan. On kuitenkin turha yrittää ehtiä aina oikeaan paikkaan juoksemalla aidan vierustaa edestakaisin, sillä se kuluttaa vain aikaa ja energiaa. Itse olenkin huomannut parhaaksi vaihtaa kuvauspaikkaa vain harvakseltaan. Lyhyen zoomin kanssa täytyy olla skarppina sellaisilla hetkillä kun hevoset kulkevat hieman lähempänä aidan vierustaa, kuten esittelyn tai verryttelyn aikana. Raveissa on myös mukava huomata, etteivät ravi-ihmiset tunnu arastelevan kuvaamista ja tunnelma on muutenkin oikein leppoisa.

27 huhtikuuta 2013

Viikon kuvatut

Kuluneella viikolla olen käynyt useampaan otteeseen kuvailemassa pieniä hetkiä. Ulkona tuntuu jo kesäiseltä sateistakin huolimatta. On ollut mukava tarkkailla muuttolintuja, joista valkoposkihanhet ovat jo saapuneet ihastuttamaan ja vihastuttamaan pääkaupunkiseudulla asuvia. Myös upeita joutsenia olen ihastellut muutamaan otteeseen, mutta nyt puuttuu vain kunnon telezoom- objektiivi, jolla saisi ikuistettua kuviin arempiakin lintuja. Monet kaupunkilaislinnut ovat silti melkein liiankin rohkeita. Yhtenä iltana tapasin kävelylläni sorsa pariskunnan, jonka emäntä oli niin tuttavallinen, että olisi varmaan melkein kädestä syönyt. Rouva sorsan kuvaamiseen riitti siis 18-55mm kittiobjektiivi. Aurinkoiset illat ovat ihania, sillä matalalta paistavat auringonsäteet ja niiden maalaamat varjot tarjoavat paljon mahdolllisuuksia saada aivan tavallisista kohteista hieman kiinnostavampia kuvia. Ennen kuin luonto herää vehreään kukoistukseen on kevät kalpea ja koruton. Silti tämä aika vuodesta on mielestäni ehkä yksi kiehtovimpia hetkiä valokuvaukseen.

Yksi varma kesän merkki on se kun heppa saa jalkaansa kesäkengät. Enää ei tarvitse lumella liukastella!

22 huhtikuuta 2013

Talon täydeltä koiria

Tällä kertaa on vaihteeksi tarjolla setti mustavalkoisia kuvia, jotka ovat otettu lauantaina Hyvinkään epävirallisista pentunäyttelyistä. Olin alunperin suunnitellut viikonlopun ohjelmaksi vierailua kouluratsastuskilpailuihin, mutta päädyinkin käymään koiranäyttelyissä. Ja mikäpäs siinä, sillä koiria oli taas pitkästä aikaa mukava kuvailla. Näyttelyt käytiin Hyvinkään Wanhalla Areenalla, joka on vanhasta villatehtaan kehräämöhallista remontoitu liikuntahalli. Miljöö oli kaunis ja viihtyisä, mutta noinkin isoille näyttelyille melkoisen ahdas. Näyttelykehien ympärillä kulkevat väylät olivat ainakin aamupäivästä niin ruuhkaisat, että liikkuminenkin oli vaikeaa. Koirat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän reippaita, mutta aremmalle hauvalle ympäristö olisi voinut olla pieni painajainen. Ensialkuun olin itsekin hieman ihmeissäni miten onnistuisin moisessa hulinassa kuvailemaan. Päätin tällä kertaa poiketa tavoistani ja etsimen sijaan kuvasin lähes kaikki kuvat kameran takanäytöltä. Totesin sen olevan turvallisempaa, sillä etsimen takaa kuvatessa uppoudun usein niin kovasti kuvaamiseen, että muutun lähes kuuro-sokeaksi kaikelle muulle. Kuvaamalla näytöltä varmistin, että pystyisin huomioimaan riittävästi myös ympäristöä. Näin vältyin tallomasta pienille tassuille tai jäämästä itse isompien jalkoihin. Vaikka kuvasin eritapaan kuin normaalisti, niin jälleen kerran minua kiinnostivat enemmän kehien ulkopuolen tapahtumat kuin itse näyttelytilanteet. Kuvat ovatkin otettu tapahtuman tuoksinasta kehien ulkopuolelta.

Usein koiria kuvatessani kyykistyn alas samalle tasolle jolla koiratkin ovat, mutta ahtaassa tilassa en halunnut jäädä kyykkimään käytäville. Huomasinkin, että näytöltä kuvatessa tulee automaattisesti etsittyä hieman erilaisia kuvakulmia. Kuvasin Fuji X-E1 kameralla ja 18-55mm zoom- objektiivilla ilman salamaa. Kaikissa kuvissa on suljinaikana 1/250s ja aukkolukemat f/2.8-4. ISO-herkkyyden asetin automaatille. Hallissa oli melko heikko valaistus, mutta aurinko paistoi ikkunoista toiselle laidalle hallia antaen sisälle mukavasti luonnonvaloa. Samalla ikkunoista hämärään halliin paistanut aurinko kuitenkin teki suuria kontrasteja valojen ja varjojen välille, joka osaltaa vaikeutti oikean valotuksen aikaansaamista. ISO-herkkyydet kuvissa vaihtelivatkin arvojen ISO 200-6400 välillä johtuen juuri tuosta epätasaisesta valaistuksesta. Minun mielestäni ISO 6400 on Fujilla vielä kuitenkin hyvin käyttökelpoinen. Kuljetin kuvat Lightroomin kautta jossa käänsin ne mustavalkeiksi. Värikuvat näyttävät usein latteilta mustavalkeiksi käännettynä, joten yritin saada kuviin lisää sävyjä sekä kontrasteja pienillä säädöillä. Samalla kun kuvasin päivän kuvat hieman totutusta poikkeavaan tapaan, halusin myös rajata kuvani eritavoin ja suurimman osan kuvista rajasinkin neliön muotoon. Itse pidänkin kaikkein eniten kuvista jotka ovat kuvattu joko suhteeseen 2:3 tai 1:1, eli perinteinen kymppikuvan muoto tai sitten neliö. Päivän kuvailujen jälkeen olin taas entistä tyytyväisempi kameraani ja sen hienoon kittizoomiin. Tuollainen peilitön on kyllä niin näppärä ja kiva käyttää, eivätkä kädet väsy sen kannattelemiseen. Kamera on myös mukavan hiljainen, eikä kukaan tunnu säikkyvän sillä kuvatuksi tulemista.

Säät ovat muuttuneet viimeisen viikon aikana mukavan keväisiksi ja ulos onkin taas mukava lähteä kulkemaan auringon paistaessa. Muuttolintuja on näkynyt runsaina virtoina ja kaikki kesän merkit ovat ilmassa. Kesän tullessa tulee varmasti kuvailtua enemmän kuin on talvella ollut mahdollista, joten tällaisia valokuvapostauksia laitan taas kesän mittaan esille useammin.

10 huhtikuuta 2013

Fujinon XF 60mm f2.4 R Macro

Sain ennen pääsiäistä kokeiltavaksi Fujin 60mm objektiivin, joka oli käytössäni parin viikon ajan. Julkaisin edellisviikolla kaksi valokuvapostausta objektiivilla otetuista kuvista ja nyt on vuorossa yhteenvedon kirjaaminen kokemuksistani. Olen aiemmin tehnyt tänne blogiin muutamia postauksia kameroistani, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun omistan kokonaisen postauksen objektiivin esittelemiseen. Tämän kunnian saa Fujinon XF 60mm f2.4 R Macro objektiivi, joka sen ehdottomasti ansaitseekin. Jätän kuitenkin virallisten laitetestausten tekemisen asian paremmin osaaville ja kirjoitan objektiivista omien havaintojeni pohjalta harrastajakuvaajan näkökulmasta

Saadessani objektiivin ensimmäistä kertaa käteeni totesin sen laadun vastaavan positiivista mielikuvaa joka minulle on ehtinyt Fujin tuotteista muodostua. Vastavalosuoja oli yllätyksekseni metallinen joka osaltaan vain lisää laadun tuntua. Painoa linssillä on reilu parisataa grammaa, ja näin ollen se on hieman kevyempi ja pienempi kooltaan kuin aiemmin käyttämäni Fujinon XF 18-55mm zoomi. Himmenninaukon säätö tapahtuu Fujin tapaan objektiivin juuressa olevasta renkaasta joka naksuu täsmällisesti. Lähin tarkennusetäisyys on 26,7cm ja suurennussuhde 1:2. Muissa vastaavissa saman hintaluokan makro-objektiiveista suurennussuhde on usein 1:1, joten lähikuvausominaisuuksissa Fujin makro jää kilpailijoidensa taakse. Valovoima on verrattain hyvä suurimman aukkoluvun ollessa f2.4. Objektiivin polttoväli on 60mm ja sen kinovastaavuus on Fujin kroppikennoisessa järjestelmässä 91mm. Tarkennuksen aikana etummainen linssielementti liukuu ulos objektiivin rungosta, muttei se kuitenkaan pyöri, joka osaltaan helpottaa joidenkin suotimien käyttöä. Suodinkierteen koko on maltillinen 39mm. Ominaisuuksiensa ansiosta objektiivi sopii erityisen hyvin lähikuvaukseen ja muotokuviin, mutta polttoväli on varsin käytännöllinen lyhyttä teleä tarvitsevalle myös muuhun kuvailuun. Tällä hetkellä Fujinon XF 60mm on ainoa makro-objektiivi Fujin järjestelmään.

Aloitin objektiivilla kuvaamisen ottaen muutamia testikuvia kotosalla. Kiinnitin ensimmäisenä huomion tarkennuksen ääneen joka on hyvin hiljaiseen Fujinon XF 18-55mm zoomiin verrattuna meluisa. Tarkennusnopeus tuntui hyvin käyttökelpoiselta, mutta siirryttäessä makro tilaan tarkennus hidastui merkittävästi. Joissain tilanteissa objektiivi ei pystynyt tarkentamaan valitsemaani tarkennuspisteeseen, mutta pienellä harjoittelulla onnistuin kaikista kohteista saamaan sellaisen kuvan jossa tarkennus oli toivomassani kohdassa. Koska tämä objektiivi on suunnattu lähikuvaukseen ja potretteihin, on tarkennus käyttötarkoituksessaan silti varsin toimiva. Kuvailtuani objektiivilla enemmän, muuttui sen käyttö koko ajan sujuvammaksi. Ennen lopullisen tuomion antamista tulisikin jokaiselle uudelle kameralle tai objektiiville antaa hieman aikaa, jotta laitteen kanssa tulee kunnolla sinuiksi. Käsintarkentaminen on hidasta, koska tarkennusrengasta joutuu kiertämään useita kierroksia päästäkseen sopivaan tarkennusetäisyyteen. Fujilla kuvatessa on kuitenkin mahdollista tarkentaa manuaalisessa tilassa AF- painiketta käyttäen, jolloin kamera tarkentaa yhdellä napin painalluksella valittuun pisteeseen. Kokemukseni mukaan käsintarkennus makrotilassa AF- napin avustuksella toimii moitteetta. Jos kuvaa vakavissaan lähikuvia tulee jalustan käyttö ja käsintarkentaminen silloin tärkeiksi apuvälineiksi. Objektiivi tarjoaa myös mukavasti valovoimaa ja sisälläkin kuvaaminen onnistuu mallikkaasti.

1/90s - f/2.4 - ISO 3200

1/90s - f/2.8 - ISO 320

1/125s - f/2.8 - ISO 2000

Tutustuin objektiiviin kuvailemalla sillä aivan normaaliin tapaan tavanomaisia kohteita. Minulle on tärkeintä se kuinka objektiivi toimii arjen kuvaustilanteissa ja millaisia kuvia niistä hetkistä syntyy. Siirryttyäni Nikonin peilijärjestelmästä Fujiin aiheutti kittizoomin tuoma hieno kuvanlaatu iloisen hämmästyksen. Samalla linjalla jatkaa tämä 60mm objektiivi. Makro-objektiivit ovat usein tunnettuja niiden hyvän optisen suorituskyvyn ansiosta, eikä Fujinon XF 60mm tee siinä poikkeusta. Objektiivi tuottaa erittäin tarkkoja kuvia jo täydellä aukolla. Värit toistuvat eloisina ja kuvat piirtyvät niin kauniisti, etten osaisi edes enempää kuvanlaadulta toivoa. Bokeh on myös miellyttävän näköinen ja pyöreäreunainen. Aluksi olin hieman epäileväinen objektiivin suhteen, mutta päästyäni kunnolla kuvaamaan alkoi epäröinti väistyä ihastuksen tieltä. Voisin jopa sanoa, että pienistä oikuistaan huolimatta tämä on hienoin objektiivi jolla olen koskaan kuvannut. Tyytyväisyyttäni sekä tähän objektiiviin, että Fuji X-E1 kameraani lisää järjestelmän kompakti koko.

Minun käytössäni zoom-objektiivi on käytännöllinen esimerkiksi hevosia kuvatessa, mutta jossain vaiheessa aion hankkia Fujin järjestelmään ainakin yhden kiinteän polttovälin objektiivin. Hankinnan tullessa ajankohtaiseksi on tämä kokeilemani 60mm makro ehdottomasti yksi varteenotettava vaihtoehto. Fujilta on kuitenkin tulossa vielä tänä vuonna mukava kattaus uusia objektiiveja, joita odotankin kiinnostuneena.

Julkaisin viimeviikolla postaukset American Car Showsta ja Perhospuutarhalta, joista molemmista löytyy lisää juttua objektiivista, sekä ottamiani valokuvia.

06 huhtikuuta 2013

American Car Show 2013

Messukeskuksella oli pääsiäisenä käynnissä vuosittainen American Car Show. Tapahtuma jatkui vielä maanantaille, jolloin minäkin kävin vierailemassa paikan päällä. Messuilla kierrellessä hujahtikin useampi tunti ja itse pidin erityisesti esillä olleista vanhoista klassikko autoista.

Mukanani messuilla oli Fuji X-E1 kamera ja siinä kiinni XF 60mm f2.4 objektiivi. Olin etukäteen suunnitellut kuvaavani hetken tuolla 60 millisellä ja vaihtavani objektiivin käytännöllisemmän polttovälialueen vuoksi 18-55mm zoomiin. Saavuttuani paikalle aloitin kuvaamisen, mutta se tuntui kuitenkin vaikealta, sillä autot eivät meinanneet mahtua teleobjektiivilla kuvatessa kokonaan kuvaan. Kiertelin hetken ympäri hallia harmistuneena, kunnes otin itseäni niskasta kiinni. En halunnut luovuttaa niin helpolla, sillä käsissäni oli mitä parhain objektiivi yksityiskohtien kuvaamiseen. Miksi murehtisin sitä etten ehkä onnistu kuvaamaan kaikkia autoja kokonaisuudessaan kun voisin käyttää saman energian kiinnostavien yksityiskohtien tarkkailemiseen. Vauhtiin päästyäni kuvaaminen alkoikin tuntua hurjan hauskalta, enkä enää kaivannut laajempaa kuvakulmaa. Samalla muistin miksi niin kovasti pidän kiinteän polttovälin objektiiveista. Ne tavallaan pakottavat zoomiin tottuneen kuvaajan pois omalta mukavuusalueelta ja havannoimaan ympäristöä uusin silmin. Silloin joutuu myös liikkumaan aktiivisemmin löytääkseen sopivat etäisyydet ja kuvakulmat kohteisiin. Kiinteän polttovälin objektiiveissa on myös enemmän valovoimaa ja ne ovat usein optisesti laadukkaampia kuin zoomit.

Lopuksi vaihdoin kameraani zoomin, jolla sain otettua ne kuvat joihin 60mm olisi ollut liian pitkä. Vaihdettuani obiskan palasin takaisin alkupisteeseen, kuvaaminen tuntui taas vaikealta polttovälin muututtua. Tästä syystä aloittelevan kuvaajan olisikin helpointa kuvata mahdollisimman yksinkertaisella kuvauskalustolla. Lähtiessäni kuvailemaan valitsenkin yleensä jo kotona millä objektiivilla tulen päivän kuvat kuvaamaan, jotta voin välineiden kanssa näpertelyn sijasta keskittyä itse kuvaamiseen. Tämän postauksen kuvat ovat kahta alimmaista vaakakuvaa lukuunottamatta otettu tuolla 60mm objektiivilla. Tässä olikin lupaamani postaus automessuilta ja seuraavaksi on tulossa lopullinen katsaus Fujinon XF 60mm objektiivista.

Sivut