2015-01-27

Alcatraz


Yksi USA:n matkamme mieleen painuneimmista kokemuksista oli vierailu San Franciscon edustalla sijaitsevalla Alcatrazin vankilasaarella. Liput Alcatraziin kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä ne myyvät jo hyvin aikaisessa vaiheessa loppuun. Lippujen hintaan kuuluu lauttamatkat molempiin suuntiin ja audiokierros. Saarella saa viettää vaikka koko päivän, joten kiirehtiä ei tarvitse. Varasimme Early Bird liput Alcatraz Cruisesilta jo pari kuukautta ennen reissua. Early Bird lipuilla pääsimme torstaina 25.9 heti aamun ensimmäisellä lautalla kohti saarta. Sää oli puolipilvinen ja päivästä näytti tulevan lämmin. Saavuttuamme saarelle lähdimme ensimmäiseksi kiertämään saarta ja rakennuksia ulkoapäin. Suurin osa ihmisistä meni ensimmäisenä hakemaan kuulokkeet ja aloitti audiokierroksen sisällä vankilarakennuksessa. Meidän taktiikkana oli välttää suurin ruuhka jättäytymällä muista hieman jälkeen. Saimmekin tutustua ulkona rauhassa alueeseen ennen kuin siirryimme sisälle ja haimme kuulokkeet. Aloitimme audiokierroksen muiden perässä, muttemme silti onnistuneet välttämään ruuhkia rakennuksessa.

Alcatrazin saarella toimi alun perin varuskunta, kunnes sinne avattiin vuonna 1934 virallinen liittovaltion vankila. Alcatrazia on pidetty yhtenä varmimmista ja pahamaineisimmista vankiloista, josta pakenemista pidettiin mahdottomana. Vankilan ylläpitäminen saarella tuli kalliiksi ja se suljettiin vuonna 1963. Vankilan toimia myös arvosteltiin vankien huonon kohtelun ja ankarien olojen vuoksi. Sellit olivat kooltaan neljä ja puoli neliötä. Vangit viettivät selleissään kaksikymmentäkolme tuntia vuorokaudesta, lukuunottamatta kolmea parinkymmenen minuutin ruokataukoa. Nykyisin vankilasaari on suojeltu ja se on erittäin suosittu kohde matkailijoiden keskuudessa.

Kuulokkeiden kautta opastettu audiokierros oli toteutettu todella hyvin. Äänessä olivat niin entiset vanginvartijat, vangit, kuin heidän omaisensa. Kierros tempaisi mukaansa todenteolla ja sen loppuminen jopa harmitti. Kiinnostavat tarinat ja yksityiskohdat saivat vierailijat syventymään kuulemaansa ja kierrosta olisi jaksanut jatkaa kauemminkin. Yksi vankilan tunnetuimmista asukeista on ollut mafiapomo Al Capone, mutta tuohon aikaan saattoi vankilaan joutua myös melko mitättömin perustein. Vankeusrangaistukset olivat pitkiä ja vankilaolot kurjia. Mieleen jäi erään vangin kertoma tarina, kuinka vankikoppeihin saattoi kantautua ääniä kaupungista. Uutena vuotena kuuluneet ilotulitukset ja ihmisten ilakointi tuntui olevan niin käsin kosketeltavan lähellä, mutta kuitenkin tavoittamattomissa. Toinen vanki kertoi peloistaan ennen vankilasta vapautumista. Useiden vuosien eristyksissä elämisen jälkeen vapaus tuntui pelottavalta. Kaikki kontaktit ulkomaailmaan ja läheisiin olivat katkenneet. Ulkona ei olisi paikkaa johon mennä, saati ketään, jonka tuntisi. Sellaiset monelle muulle itsestäänselvät asiat, kuten työpaikka, johon herätä aamulla ja koti, johon palata illalla eivät olleet vankilasta vapautuneen ulottuvissa. Ääninauha oli tehty amerikkalaiseen tapaan tunteisiin vetoavaksi. Vanhan vangin rauhallinen ja hauras ääni kertomassa tarinaansa sai liikuttumaan. Nauha loppui, mutta olisin halunnut kuulla lisää. Jäin mielessäni miettimään äänessä olleiden vankien elämäntarinoita, jotka jäivät monelta osin arvoitukseksi.

Pakoyrityksiä Alcatrazista tehtiin yhteensä 14 ja niihin osallistui 36 vankia. Suurin osa karkureista joutui ammutuiksi. Ainoa selvittämättä jäänyt pako on Alcatrazin pako -nimellä kulkeva pakoyritys, johon osallistuivat pankkiryöstöistä tuomitut veljekset Clarence ja John William Anglin sekä paatunut rikollinen Frank Lee Morris. Näitä karkureita ei olla löydetty elävinä eikä kuolleina. Pakoa suunnittelemassa oli myös Allen West, mutta hän ei onnistunut pääsemään sellinsä seinän läpi pakoyönä. Miehet olivat kaivaneet ruokalasta pihistetyillä lusikoilla vankikoppiensa seinään aukon, josta he pääsivät vankilan huoltokäytäviin ja lopulta katolle vieviin ilmastointikanaviin. Kaivamisen ääniä peitettiin muun muassa harmonikan soitolla. Miehet olivat myös onnistuneet tekemään parturista kerätyistä hiuksista ja paperimassasta tekopäät, joiden avulla saatiin sänkyihin nukkuvat hahmot huijaamaan vartijoita yöllisillä tarkastuksillaan. Miehet käyttivät paon valmistelemiseen lähes vuoden ja lopulta 11. kesäkuuta 1962 kello kymmenen maihin illalla kolmikko lopulta pääsi vankilan katolle. Matka jatkui saaren rannalle. Miehet olivat tehneet sadetakeista lautan, jonka avulla he lähtivät kohti hyisen meren takana häämöttävää mannerta. Seuraavana aamuna pako huomattiin ja vankien etsinnät aloitettiin. Karkureita ei kuitenkaan koskaan löytynyt ja virallinen kanta onkin, että miehet hukkuivat ylittäessään lahtea. Anglinin veljesten äidin kerrotaan kuitenkin saaneen nimettömiä kukkalähetyksiä jokaisena äitienpäivänä kuolemaansa asti. Kesäkuun 11. päivä vuonna 2012 tuli paosta kuluneeksi 50 vuotta. Huhut kertoivat, että karkurit tekisivät tuona päivänä paluun saarelle ja siltä varalta myös liittovaltion sheriffi Michael Dyke vietti koko päivän Alcatrazissa. Miehet eivät tiettävästi kuitenkaan ilmaantuneet paikalle. Jos nämä kolme miestä selvisivät paosta, niin olisipa kutkuttava ajatus, että he ennen kuolemaansa vielä paljastaisivat tarinansa.

Alcatrazissa vietetty aamupäivä oli yksi reissumme kohokohdista. En tiedä johtuiko se Alcatrazissa vierailusta, mutta tuona päivänä aloin vihdoin tuntea oloni kotoisakksi San Franciscossa. Iltapäivällä lähdimme kävelemään satamasta kohti Golden Gate -siltaa. Ehkä asiat menivät vankilasaarella vierailun johdosta uuteen perspektiiviin, sillä tunsin loppupäivän itseni kovin onnelliseksi kulkiessamme pitkin San Franciscoa.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2015-01-22

Chinatown San Francisco


San Franciscon Chinatown perustettiin vuonna 1840 ja se on maailman suurin Aasian ulkopuolella sijaitseva kiinalaisten yhteisö. Chinatownissa oli hauska kierrellä, mutta sanoisin silti, että New Yorkin Chinatown teki minuun suuremman vaikutuksen. New Yorkin kiinalaiskortteli on pienempi ja vaatimattomampi, mutta seikkailumme siellä kaatosateessa oli unohtumaton kokemus. San Franciscon Chinatown on erittäin suosittu turistien keskuudessa. Kiinalaiskortteliin kuljetaan näyttävän portin läpi, joka sijaitsee Bush Streetillä. Samaisen kadun varrelta löytyi myös meidän majapaikkamme Grant hotelli. Alueella kulkiessa voi hetken kuvitella astelevansa katuja jossain päin Aasiaa. Yläpuolella roikkuvat punaiset paperilyhdyt ja rakennusten seiniin on maalattu kiinalaistyylisiä piirroksia. Ympärillä tuntuu käyvän koko ajan kuhina ja paikallisen väen joukkoon sekoittuvat lukemattomat turistit. Vierailu Chinatownissa tuo mukavaa vaihtelua kaupunkimaisemaan. Kävimme muutamissa putiikeissa ja katselimme hevospatsaita, jotka osoittautuivat hurjan hintaisiksi. Tuntui hassulta, että muutaman dollarin krääsän seassa myytiin satojen, jopa tuhansien arvoisia pronssipatsaita. Chinatownista on mahdollista löytää lähes kaikkea vaatteista keramiikkaan ja elintarvikkeisiin.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2015-01-19

Fisherman's Wharf San Francisco


San Franciscon Fisherman's Wharf sai nimensä 1800-luvulla Italialaisten kalastajien asuttaessa aluetta. Nykyisin satama on erittäin suosittu turistikohde. Alueen ravintolatarjonta on kattava ja etenkin kalaruuan ystäville löytyy vaihtoehtoja. San Franciscon Madame Tussaud's vahakabinetti sijaitsee Fisherman's Wharfilla ja alueelta löytyy myös museoita. Sataman yhtenä vetonaulana ovat puulauttojen päällä päivää paistattelevat merileijonat, joiden elämäntehtävä näyttäisi olevan köllöttely ja kinastelu parhaasta paikasta auringon alla. Merileijonien tuoksu tulee vastaan jo kaukaa ja ne pitävät kovaa mekkalaa äännellen; oink oink oink!

Mikäli haluaa päästä seuraamaan merileijonien painiskelua, on suunnaksi otettava Fisherman's Wharfilla sijaitseva Pier 39, josta löytyy myös lukuisia ravintoloita ja putiikkeja. Me kävimme satamassa kahteen kertaan, koska se sattui reitillemme molempina päivinä. Ensimmäisenä päivänä mukanani ei ollut pitkää zoomia, jolla olisin saanut merileijonia kuvattua. Toisena päivänä nappasin myös zoomin matkaan. Reissussa valikoin aina aamuisin mitä objektiiveja kuljetin mukanani. Autolla kulkiessa oli helppoa, kun koko kamerakalusto kulki näppärästi mukana, mutta niinä päivinä kun kuljimme kaupungeissa en halunnut ylimääräistä kannettavaa reppuuni. Me molemmat olimme reissussa innokkaita kuvaajia ja mahdollisuuksien mukaan yritimme sovittaa vierailumme eri kohteisiin parhaan valon aikaan. Matkalla joutuu kuitenkin tekemään paljon kompromisseja, emmekä päässeet kuvaamaan kaikkia kohteita toivomallamme tavalla. Fisherman's Wharfilla tykkäsin eläinten ystävänä eniten juuri merileijonista, joiden katseleminen oli ympärillä leijuvasta hajusta huolimatta viihdyttävää.

COPYRIGHT © Maarit Helena