2014-12-18

Bridgeport California


Bodien aavekaupungista ajoimme kolmisenkymmentä kilometriä Bridgeportiin. Kävimme ensitöiksi syömässä isot hampurilaisateriat eräässä paikallisessa ravintolassa. Ruokailun jälkeen asetuimme Silver Maple Inn motelliin ja lähdimme vielä pienelle iltakävelylle uinuvan hiljaisia katuja pitkin. Oli sunnuntai ja koko kylä tuntui nukkuvan. Kaukaa kuului laiduntavan karjan ammuminen ja kylän halki ajeli harvakseltaan autoja.

Bridgeport on Monon piirikunnan hallinnollinen keskus. Sitä ei voi sanoa kaupungiksi, mutta ehkäpä kuitenkin kyläksi. Asukkaita Bridgeportissa on noin kuusisataa. Meistä oli mukava majoittua pienessä Bridgeportissa, joka tarjosi vastapainoa reissun suurkaupungeille ja turistien kansoittamille luonnonpuistoille. Kylästä löytyy muutama ravintola, hotelleja, motelleja, paloasema, oikeustalo, poliisiasema, ruokakauppa, pari bensa-asemaa ja pieniä putiikkeja turisteille. Bridgeportin ympäristö vesistöineen houkuttelee alueelle paljon kalastajia ja talvisin seutu sopii mitä parhaiten monien talviurheilulajien harrastukseen.

Tämän postauksen kuvat eivät ehkä olen blogin parasta antia vaan menevät enemmän "turistiräpsyjä" kategoriaan. Halusin kuitenkin esitellä tämän ihan tavallisen amerikkalaisen pikkukylän. Pysähdyimme reissussa useisiin vastaaviin kyliin, mutta meillä ei ollut yleensä juurikaan aikaa jäädän niihin kiertelemään. Seuraavissa postauksissa matka jatkuukin oikeaan metsäneläinten paratiisiin Yosemiten kansallispuistoon.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2014-12-11

Bodie Ghost Town


Sierra Nevada vuoriston itäisillä rinteillä sijaitsee Bodien aavekaupunki. Bodie on aito aavekaupunki, joka syntyi Kalifornian kultaryntäyksen aikaan. Kaivostoiminnan ehdyttyä asukkaat hylkäsivät kaupungin ja tulipalojen jäljiltä siitä on enää vain murto-osa jäljellä. Entisaikojen pahamaineisen kaivoskaupungin jäänteissä vierailee nykyisin noin kaksisataatuhatta matkailijaa vuosittain. Bodien kaivoksista saatiin aikoinaan 34 miljoonan dollarin edestä kultaa. 

Bodie nimettiin perustajansa- ja alueella  vuonna 1859 kultalöydön tehneen William S. Bodeyn mukaan. Kun Standard Oil Company löysi alueelta vuonna 1876 entistä rikkaamman kultasuonen alkoi kaupunkiin mittava kultaryntäys. Muutamassa vuodessa kaupungin väkiluku nousi kultakuumeen mukana tuomien asukkaiden myötä kymmeneen tuhanteen. Kaupunki tuli kuitenkin tunnetummaksi pahuudesta kuin rikkauksista. Kaivostoiminnassa työskennelleiden lisäksi kaupunkia kansoitti saluunanpitäjiä, kauppiaita, satoja uhkapelureita, satoja prostituoituja, kiinalaisia, meksikolaisia ja lukemattomia pahantekijöitä. Ammuskelut, tappelut ja jopa tapot olivat päivittäisiä Bodien kaupungissa. Pääkatua täplitti loiston vuosina 65 saluunaa, joka kuulostaa hurjalta määrältä väkilukuun nähden. Löytyihän kaupungista toki kirkkokin. Tarina kertoo pikkutytöstä jonka perhe päätti muuttaa San Franciscosta Bodieen. Tytön päiväkirjaan kirjoittama fraasi " Goodbye God, I'm going to Bodie", tuli sittemmin tunnetuksi halki lännen ja kuvasi hyvin syntien mereksikin kutsuttua kaupunkia.

Bodien säätä on pidetty läpi aikojen arvaamattomana. Korkein kesälämpötila +33°C mitattiin vuonna 1991, kun taas helmikuussa 1902 pakkasta oli jopa -38°C. Talvet Bodiessa ovat pitkiä ja runsaslumisia. Vaikka kesäisin on helteitä voi myös silloin olla öisin pakkasta. Aavoilla vuorenrinteillä puhaltaa ajoittain hyvin voimakkaat tuulet. Ankarat sääolosuhteet ovat varmasti entisaikoina asettaneet omat haasteensa kaupungin asukkaille. Tarina kertookin, että osa huonosti valmistautuneista asukkaista on kuollut ankarien talvien aikana kaupungissa

Bodieen vievä tie on kuoppainen ja huonokuntoinen; matkaa on taitettava varoen. Alueen sisäänpääsy maksaa henkilöltä seitsemän dollaria. Palvelut puuttuvat, joten mukaan on hyvä pakata evästä ja juotavaa. Me saavuimme puistoon heti porttien auettua aamu yhdeksältä ja viihdyimme kaupungissa kierrellen pitkälle iltapäivään. Koska Bodie sijaitsee vuoristossa 2,5 kilometrin korkeudessa on ilma ohutta. Tottumattomalle ohut ilmanala saattaa aiheuttaa heikotusta ja se kannattaa huomioida päivän ohjelmaa suunnitellessa. Alue on jätetty siihen tilaan, johon se jäi vuonna 1943, kun viimeisetkin asukkaat poistuivat kaupungista. Kaupungissa riehuneet tulipalot ovat tuhonneet siitä suurimman osan. Maassa lojuu metallirojua ja jalkoihin on syytä katsella, ettei vahingoita itseään. Vain harvoihin rakennuksista pääsee sisälle, mutta yksi kiinnostavimmista puuhista onkin kurkistella hylättyjen rakennusten ikkunoista sisälle. Osassa rakennuksista on vielä kaikki tavaratkin paikallaan. Alueelta löytyy hyvin säilyneenä muunmuassa vanha koulu, paloasema, kirkko ja kauppoja. Pienet jyrsijät ja maaoravat ovat tosin tainneet muuttaa tätä nykyä asukkaiksi vanhaan kaupunkiin. Bodiesta tehtiin valtion suojeltu ja historiallinen puisto vuonna 1962. Kun kiertelee viehättävän Bodien kujia pitkin, on vaikea uskoa sen huonoa mainetta. Kaupungissa on toiminut kaikki tarpeelliset palvelut ja saamassamme esitteessä on jopa baseball joukkueen kuva 1800-luvun lopulta. Bodiessa vierailuun on hyvä varata reilusti aikaa, jotta ehtii nauttia rauhassa tunnelmallisen aavekaupungin kujilla kiertelystä. Matkalla portilta parkkipaikalle sijaitsee kaupungin vanha hautausmaa. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa, ettemme käyneet päivän päätteeksi myös siellä kiertelemässä. Nälkäisinä suuntasimme kohti motelliamme Bridgeportiin.

Yritin saada näihin kuviin parhaani mukaan aavekaupungin tunnelmaa. Ikkunoiden läpi kuvatessa huomasin likaisten ikkunalasien toimivan aavemaisen tunnelman tuovana suotimena. Käytin ikkunoita hyväkseni asettaen objektiivin lasia vasten niin, että kuvan reunat saisivat utuista kehystä. Mielestäni se onnistui aika hyvin ja mietinkin, että voisin joskus kokeilla tehdä eri suotimien avulla kuviin jo kuvausvaiheessa vintage henkisen ulkoasun. Kuvauksellisessa Bodiessa oli paljon innokkaita valokuvaajia. Suurimmaksi osaksi reissussa näin turistien kuvaan kännyköillä, mutta monissa erityisissä kohteissa, kuten Bodie, oli selkeästi enemmän valokuvauksen harrastajia järjestelmäkameroineen.

COPYRIGHT © Maarit Helena

2014-12-07

Mono County California


Olimme ajaneet Death Valleylta yöksi Mammoth Lakesille vuoristoon, jossa majapaikkanamme toimi viihtyisä Alpenhof Lodge hotelli. Vaikka Mammoth Lakes tarjoaisi matkaajalle nähtävää pidempäänkin pysähdykseen, oli se meille vain paikka yöpymiseen. Matka Death Valleylta Mammothille kulkee Sierran vuoriston vierellä, joten maisemat olivat upeat. Upeat olivat maisemat myös seuraavana aamuna ajaessamme auringon noustessa halki Mono Countyn kohti päivän ensimmäistä etappia Mono Lakea. Kuten olen jo ehkä aiemminkin todennut, olivat aamut minusta reissun parasta antia. Eritoten valokuvaaminen aamun valossa on miellyttävää ja kuviin syntyy seesteinen tunnelma. Aamu Mono Lakella oli varmasti yksi kauneimmista näkemistäni. Yöt olivat kylmiä, joten lähtiessämme anivarhain liikkeelle oli aamuisin usein vielä pieni pakkanen. Aamun viileys teki ilmasta kuulaan ja vuoristomaisema oli auringon noustessa henkeäsalpaavan kaunis. 

Kaliforniassa sijaitseva suolajärvi Mono Lake syntyi 760 000 vuotta sitten ja se on myös yksi Pohjois-Amerikan vanhimmista järvistä. Koska järvessä ei ole laskujokia sen suola- ja mineraalipitoisuus on korkea. Emäksisen veden ja mineraalien seurauksena Mono Lakeen on muodostunut harvinaisia kalkkikivimuodostelmia, joita kutsutaan nimellä Tufa Towers. Alue on suojeltu ja se on suosittu vierailukohde matkailijoiden keskuudessa. Sanotaan, että Mono Lake olisi kauneimmillaan talvisin. Aamulla paikalla oli muutamia valokuvaajia, mutta turistilaumat puuttuivat.

Mono Countyn alue sijaitsee Yosemiten ja Nevadan välissä Sierra Nevadan itäisellä laidalla. Alue nousi yhdeksi minun suosikeistani, sillä pidin rauhallisesta ja kauniista vuoristoseudusta. Mono Countyn alueelta julkaisen vielä pari postausta, joista ensimmäisessä kerron vierailusta Bodien aavekaupunkiin ja toisessa pienestä Bridgeportin kylästä.

COPYRIGHT © Maarit Helena